Mitä kuuluukaan tikolaisten tiistaipäivään? Tässä muutamien opiskelijoiden kuulumisia, millainen oli heidän tiistai.

Matin tehotiistai (2.vuoden opiskelija)

Aamuni alkoi torkkunappulalla. Sitten tajusin olevani jo myöhässä. Suihku ja kaksi kuppia kahvia muutti zombie-tyylisen kävelyni suhteellisen normaaliksi. Ja sitten kouluun, enpähän myöhästynyt kuin vartin.

Tiistaiaamu alkoi tuttuun tyyliin projektinhallinan tunneilla. Onneksi pojat olivat laittaneet projektiluokassa kahvit porisemaan! Käsittelimme johtamistaitoja ja pienen näytelmänkin pääsin pitämään, käytännössä siitä, että miten alaiselle sanotaan “skarppaa!”;) Projektinhallinnan tunnit ovat ilmapiiriltään leppoisia vaikka tiukkaa faktaa täynnä ovatkin:)

Kello 11 jälkeen syömään. Seuraavaksi tiedossa olisikin JAMKOn vapaa-aikatiimin kokous, mutta vasta klo 16. Mitäpä sillä aikaa? Ehdotin luokkakavereilleni päiväkaljaa ja niin lähdimmekin Antin, Henrin, Elisan ja pommiin nukahtaneen kämppikseni Janin kanssa Passioniin. Keskipäivä vierähtikin mukavasti olusen ja Trivial Pursuitin parissa (hävisin tosin). Nälän yllättäessä lähimme vielä pizzalle. Pizzan jälkeen lompsimme takasin koululle Antin ja Elisan kanssa. JAMKOn vapaa-aikatiimin kokouksessa käsittelimme ja ideoimme tulevaa pubirundia ja kevään päätösbileitä, niistä tulevat mainiot!;)

Kello löi ilta kuusi, eikä päivä ollut vieläkään pulkassa. Mars kotiin ja kahvit tippumaan. Vielä pitäisi jaksaa tietojärjestelmäprojektiimme liittyvän työkalun etäkoulutus. Koulutus tuli suorana jenkeistä ja siksipä näin myöhään suomen aikaa, koska jenkeissä on vasta aamu. Koulutus kesti pari tuntia ja sen jälkeen kirjoittelin vielä pari mailia koulutusalajärjestömme Konkurssin bileisiin liittyen.

Kevyt 12 tunnin päivä takana. Välillä näin, kun puuhailee opiskelija-aktiivin hommiakin. Jos ne ajassa ottaa, niin kyllä lopulta myös palkitseekin:)

Sinin tsemppitiistai (3.vuoden opiskelija)

Pääsiäisen jälkeen tiistaina oli aika palata taas työn touhuun. Itse olen tällä hetkellä harjoittelussa JAMKissa, joten päivät vierähtävät rajakadun pääkampuksella. Tuttuun tapaan aamu alkoi klo. 8.00 ja myönnettäköön, oli sitä taas vaikea saada itseään ylös pienen loman jälkeen. Kyllä se siitä sitten lähti:) Aamupäivä meni tuttuun tapaan sähköposteja kirjoittaessa ja suunnitellessa blogiin tulevia juttuja yms. Lisäksi hetken aikaa metsästin kadonnutta postipakettia, joka kyllä löytyi nopeasti pienen etsinnän jälkeen. Noin klo. 10.30 lähdin koulutusalajärjestön hommiin myymään lippuja torstaina olevaan Haalarikesään. Parisen tuntia myytiin muutaman muun koulutusalajärjestöön (Konkurssi ry:n) kuuluvan opiskelijan kanssa lippuja, jonka jälkeen jatkoin työharjoitteluun liittyviä tehtäviä.

Klo. 14.30 lähdinkin sitten kehittymään esiintyjänä esiintymisvalmiudet-opintojaksolle. Tämä opintojakso sijoittuu opinnoissani vapaasti valittaviin ja se on laajuudeltaan 5op (joka tarkoittaa siis 5 x 27 h työtä = 135 h). Tämä opintojakso on kyllä yksi mieleenpainuvimmista ja erikoisimmista opintojaksoista, mitä olen koskaan käynyt. Tunnit alkavat yhteisellä jutustelulla säkki tuoleilla istuessa ja keskustelujen aiheet pyörivät aina jollain tavoin esiintymisen ympärillä. Sen jälkeen on vuorossa rentoutus, joka kestää 20 minuutista reiluun 40 minuuttiin. Täytyy kyllä myöntää, että muutaman kerran (lähes aina) on tullut nukahdettua kesken rentoutuksen. Mutta, se taitaa olla ihan hyvä juttu, kai?:)

Rentoutuksen jälkeen katsottiin esiintymiseen liittyvää videota, jonka jälkeen ruvettiinkin sitten improvisoimaan erilaisten harjoitusten avulla. Yksi harjoitus oli sellainen, että kaksi arvottua henkilöä kohtasivat luokan keskellä ja heidän oli saatava siinä keskustelua aikaan mistä tahansa aiheesta ja toisen piti olla aina ihan mukana ja osata keksiä aiheeseen sopivia juttuja. Se oli aika haastavaa keksiä sanottavaa yllättäviin tilanteisiin, mutta yllättävän hyvin sitä aina jotain tekstiä tuli. Lisäksi oman haasteen teki se, että kaikki muut opiskelijat ovat itselleni täysin uusia tuttavuuksia, eikä näin osaa yhtään odottaa mitä sieltä saattaakaan tulla. Toisaalta, olisi se saattanut olla yhtä haastavaa, vaikka vastaan olisi tullut kuinka tuttu tahansa. Harjoitus oli kyllä aivan loistava ja naurussa oli pitelemistä.

Opintojakso on antanut minulle jo nyt todella paljon ja suosittelen kyllä opintojaksoa kaikille, jotka kaipaavat jotain uutta esiintymiseen tai haluavat kehittyä esiintyjänä. Huhhei, tunti loppui klo. 18.00 ja siitä saman tien lähdin hakemaan ruokaa. Klo. 19.10 olinkin jo puntilla, jossa joukkueellamme alkoi yhteinen reeni. Reenin jälkeen olinkin kotona n. 21.00 ja parisen tuntia siinä tuli hohhailtua, kunnes yhdentoista jälkeen alkoi uni maistua. Päivä oli pitkä, mutta antoisa! Hyvillä mielin unille ja aamulla jatkuu!

Helmikuun tikolaiseksi on valittu ensimmäisen vuoden opiskelija Henri Hyvärinen. Tässä Henri kuulumisia.

Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Henri ja saavun kaukaisesta kylänpahasesta nimeltä Koskenpää, Jämsän seudulta.

Pohjakoulutus?
Datanomi eli kauppiksen hirmuinen nörttimörkö.

Mistä tulee lempinimi “Äiti”?
Huonosta huumorista, joka poiki lopulta sen, että minulla on Facebookin mukaan runsaat 20 jälkeläistä.

Miten päädyit Tikoon? Miten löysit tänne?
Vaikutti silloin kauppiksen aikaan opon kanssa jutellessa hyvältä jatkopaikalta.

Onko opiskelu Tikossa vastannut odotuksiasi? Miltä opiskelu on maistunut?
Opiskelu on sitä mitä odotin, ikävä kyllä ennen aloittamista oli 2 vuotta luppoaikaa armeijan takia ja meinaa välillä tuo mielenkiinto sen takia välillä hiipua alaan kun ei ole tietokonejuttuihin kiinnostunut yhtä paljon kuin ennen. Onneksi kuitenkaan mielenkiinto ei ole kadonnut ja en ole vaihtoehtoa löytänyt, niin parempi vaan hankkia taitoja kun niistä kumminkin voipi hyötyä ilmaantua.
Eli koulu loppuun ja niin edespäin.

Mikä opiskelussa on ollut haastavinta?
Jos ei joidenkin kurssien alussa keskity aiheeseen, niin voi tipahtaa kärryiltä jonka jälkeen riippuu itsestä, jaksaako alkaa ottaa aiheessa muita kiinni vai ei.

Kenen kannattaa hakea Tikoon ja miksi?
Hae tikoon, jos tällainen homma kiinnostaa, kyllä täältä itsensä löytää. Ei muuta, Äiti kuittaa.

Bonusterveiset
Rakkautta kaikille <3

Historian ensimmäinen kuukauden tikolainen on valittu. Kuukauden tikolaisen ideana on kertoa vapaamuotoisesti, millaista elämä tikolaisena on, miksi kannattaisi hakea juuri Tikoon opiskelemaan, mitä opiskelu vaatii yms. Kuukauden tikolaisen valinta tehdään mielivaltaisesti, mutta ehdotuksia toki otetaan vastaan tiko.blog(a)gmail.com. Kuukauden tikolainen voi olla niin opiskelija, opettaja kuin myös alumni (Tikosta jo valmistunut).

Tammikuun 2010 tikolainen on Hanski Kotilainen, joka aloitti opiskelut Tikossa vuonna 2007. Palkintona tästä hienosta tittelistä Hanski saa paljon mainetta ja kunniaa! Katsellaas, mitä Hanskin elämään kuuluu.

”Minua ohjeistettiin ensinnäkin vastaamaan kysymykseen A.”Miltä tuntuu olla historian ensimmäinen kuukauden tikolainen?” (No aivan mahtavalta, tää suorastaan on mullistanut mun elämän, kiitos äiti, jeesus, mooses ja hammskeiju, ja onko tämä muuten jotain sarkasmia, että minut valittiin juuri TAMMIKUUN tikolaiseksi? Tipaton tikolainen?)

Ja B. Sitten minua pyydettiin kertomaan miten syksy 2009 meni. JA KERTOMAAN JOTAIN POSITIIVISTA KOULUSTA. No, minähän en mitään vaaleanpunaista sankaritarinaa teille tarjoa, koska nyt isketään raaka totuus tiskiin, ja kerrotaan, miten käy kun motivaatio on ihan konkreettisesti kuollut. ( Ja ketä nyt kiinnostaa lukea ihmisistä joilla menee kaikki hyvin. Ei ketään. Paljon kivempaa on lukea niistä, joilla menee huonosti)

Eli, syksy 2009. No sehän alkaa kivasti, kun kesän olet saanut istua terassilla kaljaa juoden, ja vaikein aivotoiminnallinen ponnistus on, että mietit aamulla miksi oksensit kenkään. (Tarina on tosi) Sen jälkeen onkin karua palata koulun penkille ja koittaa tajuta, että valmistumisen eteen tulisi ehkä tehdä jotain. Todellisuus on tyhmää, ja vaikka kuinka olen koittanut kusettaa itseäni, niin minun rästikurssini eivät vaan ole kadonneet kesän aikana. Mutta lisää olen osannut tehdä asioon nollia. Toinen kirjoittajassa syvää katkeruutta herättänyt kurssi; tilastomatikka. Siis miksi? Insinöörit on luotu syystä, ne laskee laskuja, me kehittyneemmät yksilöt saatiin excel. Ei lisättävää. (Muuta kun se uusi nolla sinne asioon)

Vielä kamalampaa on, kun aletaan puhumaan työharjoittelusta. Ensin herää katkeruus niistä, joilla se paikka jo on. (Ihmistyyppi A; ”Joo mä teen harjoittelua, käyn sen lisäksi myös toisessa duunissa, käyn koulua, pyöritän yritystä, teen luomuruokaa, omat mehuni ja olen kohta miljonääri!” Herättää lievää kateutta kun olet ihmistyyppi B; eli itse osaat ehkä juuri ja juuri pukea itse omat sukkasi ja löytää kouluun)

No eihän se kuulosta pahalta nakilta etsiä harjoittelupaikkaa, mutta ensinnäkin sinun pitäisi keksiä MITÄ haluaisit tehdä. Jos sen keksit, niin todellisuus iskee märällä rätillä naamaan ja tajuat, että et OSAA tehdä sitä mitä haluaisit. Minä haluaisin, että voisin tehdä miljoonia sillä, että osaan koodata hello worldin! Tähän mennessä en vaan ole keksinyt yritystä, joka siitä maksaisi… Mutta ainahan saa haluta.

Keskustelu ohjaavan opettajan kanssa ei paranna tilannetta. Jos minun käsketään VAAN miettiä, että mitä haluan tehdä isona, niin vastaukseksi saa oikeasti jotain juuri niinkin aikuismaista, kuin; ”Haluan olla suomen eka diktaattori! TAI PRINSESSA! Tai sit mä alan tekee vaan lapsia..” (Ei huolta, jälkimmäiseen valtio ei ole antanut lupaa. Eikä vissiin annakaan..)

Että näin. Mutta, jos käy niin onnekkaasti, että keksii mitä haluaa harjoittelussaan tehdä, niin sitten vasta vaikeaksi meneekin. Sitten se paikka täytyy hankkia. Itse. Joo. Siis_ihan_itse. Opettaja ei tee sitä, eikä äiti. (No äitiä en kyllä ole kysynyt. Vielä.) Nyt pitäisi siis käyttää niitä omia aivoja ja kykyjä! Harmi vaan, kun omat aivot ja kyvyt hukkui motivaation kanssa viime keväänä tuopin pohjalle, kun väännettiin tietojärjestelmäprojektia. Ja jos muuten tässä vaiheessa on jollekin epäselvää, niin allekirjoittaneellahan ei ole työharjoittelupaikkaa. Miksiköhän?

Sitten kiusataan jostain opinnäytetyöstäkin. JOKA OLISI KUULEMMA HYVÄ TEHDÄ VAIKKA YRITYKSELLE JOSSA OLET HARJOITTELUSSA.

No multifail! Nyt on sellainen fiilis, että joku on pissinyt minun muroihin.

Eli siis tammikuu 2010 alkaa sillä, että lievästi kiristää jossain otsalohkossa. Että tältä tuntuu olla tammikuun tikolainen. Kolmas vuosi, parhautta. Hanski kiittää ja kuittaa, ja lähtee motivaation etsintälomalle. Jos jollain teistä löytyy kyseistä huumetta, ottakaa yhteyttä.

(Mikäli kirjoittaja valmistuu ensi joulukuussa, niin tarjoaa hän kaikille tikolaisille kaljat! ..ykköstä..)”