Moikka!
Olen Noora Arela, vuonna 2008 valmistunut kohta 23-vuotias TIKOn tradenomi. Pääsykokeista selvisin ensimmäisellä yrittämällä ja opintoni aloitin vuonna 2005 heti lukion jälkeen. Vapaa-aika vierähtää datailun lisäksi myös muun muassa rullaluistimilla sekä leffojen ja kokkailun parissa.
Työnteko oli erittäinkin tervetullutta opiskelujen jälkeen. Työpaikka löytyi muutamien hakemusten jälkeen, eikä kesälomaakaan kertynyt kuin parin kuukauden verran valmistumisesta. Pääsin elokuussa 2008 töihin Viitaniemeen Jyväskylän koulutuskuntayhtymän tietohallintoon IT-tukihenkilöksi. Määräaikaisella sopimuksella aloitettiin, mutta nyt helmikuun alusta päivät vierähtää jo ihan vakinaisessa pestissä.
Työpäivät koostuvat pääsääntöisesti tukipyyntöjen hoitamisesta joko puhelimitse tai paikan päällä eri oppilaitoksissa, joita löytyy muun muassa Jyväskylästä, Jämsästä, Lievestuoreelta ja Petäjävedeltä. Onneksi joka päivä ei kuitenkaan tarvitse pyöriä ympäri maakuntaa, vaan välillä työpäivät vierähtävät täysin ruudun edessäkin. Tietohallinnossa saan tehdä töitä vaihtelevasti itsenäisesti sekä ihmisten parissa, josta eka opiskeluvuonna haaveilinkin. Oma-aloitteellisuudella pääsee pitkälle ja voi myös vaikuttaa omiin työtehtäviin. Ensi viikolla olisikin luvassa koulutusreissu Novell Summitin merkeissä.
Ylenemismahdollisuuksiakin löytyy ja toivottavasti henkilökortissa lukeekin aikanaan IT-asiantuntija/suunnittelija tai vaikkapa tietohallintopäällikkö 
Tulevaisuudessa tarkoitus on käydä ainakin tuo ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja sitä kautta päästä sitten asiantuntijatehtäviin. Mutta käydään nyt rauhassa töissä ainakin se kolme vuotta ensin. Tuntuu ihan hyvältä, kun työpäivän päätteeksi ei ole läksyjä tai tenttejä, joihin pitäisi lukea 
Uutta ja ihmeellistä oppii päivittäin ja tämä todellakin on ala, jolla on opiskeltava koko ajan!
TIKOsta innostuin lukion viimeisellä, kun kaksi tutoria kävi puhumassa alasta. Kurssit kuulostivat mielenkiintoisilta, vaikkakin esimerkiksi ohjelmointi ja tietokannat eivät olleetkaan ennestään tuttuja. Koulutusohjelman tarjoamat laaja-alaiset suuntautumisvaihtoehdot antoivat myös hieman lisäaikaa miettiä mitä isona haluaa tehdä. Ei tarvinnut heti päättää, että musta tulee nyt palkanlaskija.
Ennakkoon osasin odottaa paljon käytännönläheisiä ryhmätöitä sekä mahdollisuuden suuntautua joko liiketalouteen tai ohjelmointiin. Ryhmätöiden osalta ennakko-odotukseni toteutuivatkin, mutta suuntautumisvaihtoehdoista kuvittelin, että on käytävä jompaakumpaa, joista ohjelmointi hirvitti jo ennakkoon. Loppujen lopuksi itse kävin kursseja molemmista, joten oli ihan positiivista, ettei tarvinnut valita suuntautumistaan niin tarkkaan. Omalla kohdallani niin sanottu suuntautumattomuus on ollut hyvä valinta, sillä tällä alalla tietämys molemmista on osoittautunut tarpeelliseksi. Työtehtävien kautta vastaan on tullut melkeinpä kaikkea mitä TIKOssakin kurssien kautta. Ohjelmoitu on, www-sivuja tehty sekä verkkoja on oltu rakentamassa. Lähes päivittäin tulee vastaan asioita, jotka tulivat tutuksi jo koulussa. On helppo lähteä etsimään asioista sitten lisää tietoa, kun tietää jo ennestään edes vähän. Tekemällähän sitä parhaiten oppii.
Opiskelun aikana keskityin paljon vain oman koulutusohjelman tarjontaan. Näin jälkeenpäin olisi voinut olla viisasta ottaa kursseja myös esimerkiksi verkkotekniikan puolelta tai vaikkapa mediatekniikasta. Myös kieliä olisi voinut lukea hieman enemmän. Eri kampuksilla juokseminen ei tuolloin tainnut viehättää, eikä kurssejakaan tullut käytyä. Taisi olla myös oman koulutustarjonnan kautta sen verran tekemistä, että ei tullut mieleen tutkia muiden tarjontaa. Minun vuosikurssini oli kovastikin kehittämässä TIKOa ja toisinaan kurssien sisältöjä kritisoitiin kovastikin. Olisi mielenkiintoista käydä muutamia kursseja uudestaan ja nähdä miten niiden sisällöt ovat muuttuneet. Myös tietokannat 2 -kurssin kävisin mielellään uudestaan
Työelämää varten parhaat opit kursseista sai tietojärjestelmäprojektin, asiakaslähtöisten hankkeiden, harjoittelun sekä opinnäytetyön kautta. Näillä kursseilla käytettiin laajasti hyväksi aikaisempina vuosina opittuja asioita ja tehtiin töitä jo työelämässä olevien ihmisten kanssa, mikä toi vastuuta aivan erilailla. Aikatauluista on osattava pitää kiinni ja on osattava aikatauluttaa omia tekemisiään. Toisinaan päivät venyivätkin aamuyöhön asti, varsinkin tietojärjestelmäprojektia ja opparia tehdessä. Erilaisten ihmisten kanssa työskentely tuli tutuksi kuten myös ryhmätyöskentely ja sen haasteet. Toisia ihmisiä pitää osata kuunnella ja ilmaista omat mielipiteet rakentavasti. Nykypäivänähän ne koodaritkin työskentelevät asiakasrajapinnassa
Opiskelu TIKOssa oli loppujen lopuksi ihan rentoa. Omasta itsestäänhän se riippuu millä tahdilla kursseja käy ja kuinka paljon mihinkin panostaa. Opettajat ovat asiansa osaavia ja samalla aaltopituudella opiskelijoiden kanssa. Se, että opettajilla on työelämästä oikeaa kokemusta ja taitoa opettaa sitä on aika bueno. Kaikista ei siihen hommaan ole.
